Pisan kalteva torni -Kaatuu juuri päällemme!
Niin, tai ainakin tämä ilmenee koulumaailmassa. Eli koulujen luokat ovat valtakunnassamme aivan liian suuria. Kyläkouluja on lopetettu kuin sieniä sateella, ja ne vähät mitkä ovat yhä pystyssä, vain odottavat kuoliniskua kurkkuunsa. Vaikka maamme nyt retosteleekin Pisa-tutkimuksien tuloksilla, niin ei tule takuuulla olemaan tulevaisuudessa, jos lapsia ja nuoria sumputetaan yhteen mottiin, joka toimii kuin kassakone.
-Lyhytnäköistä politiikkaa, joka heijastaa oppimis- (ja pisa) tuloksiin tulevaisuudessa. Sitä paitsi, ei Suomen paljon kannata maailmalla retostella. Kaikissa muissa pohjoismaissa hyvinvointi on ja on aina ollut muutaman askeleen Suomea edellä. Lähes päivittäin, kun maamme asioita pohditaan mediassa, mainitaan "esimerksi Ruotsissa" -Tarkoittaen kehittyneempää yhteiskuntaa.
Eikä ainoastaan Ruotsi kiri suomen edelle, Islanti (Ainakin vielä) on edellä, Norja öljytuloineen ja jopa Tanska on meitä hyvinvoinnilla mitaten edistyneempi. -Siis jos talous otetaan kehityksen mittapuuksi ja yhteiskunnan yleinen järjestäminen.
Kun puhutaan oppimisesta ja oppimistuloksista, niin koulumaailmaassa tulee otaa huomioon, että kullakin ihmisellä on persoonallisia lahjoja, vahvuuksia ja heikkouksia. Toiset ovat matemaattisia, toiset taitavat kielet, kolmas osaa soittaa ja laulaa, neljännellä on avaruudellista hahmotuskykyä. Lista persoonallisista lahjoista on loputon. Pisa - tulokset eivät ota kaikkia älykkyyden lajeja huomioon.
Mutta koska koulujärjestelmämme keskittyy suorittamiseen, tuottavuteen ja tehokkuuteen, unohtuu, että ihmisolennon henkisellä kapasiteetilla on rajansa. Elämä ei ole, eikä saa olla suoritus, jossa jaetaan palkintoja, ja ihmiset luokitellaan voittajiin ja häviäjiin. Tällainen leimaaminen alkaa jo ala-asteella, jollei aikaisemminkin.
Ohjelmoidaan ihmisiä, asetetaan heille paineita- Ja näin varmistetaan, että he tulevaisuudessa omaksuisivat heille muodostuneen suorittajan roolin. Jos olit huono koulussa, olet aina häviäjä, jos hyvä koulussa, olet voittaja. Tällainen ohjelmointi jää vaikuttamaan koko loppuelämäksi, ja luo joillekin ihmisille turmiollisia ja vahingollisia käytösmalleja, kun ympäristö olettaa henkilön kuuluvan tiettyyn muottiin. Todistusten numerot jäävät ainaiseksi elämään, ja näkyvät paperilla loppuelämän. Työelämässä katsotaan, kuka on "parempi" ja kuka "huonompi" vaikuttaa mm. työnsaantiin.
Olisikin aika kehittää inhimillisempää yhteiskuntaa, jossa elämää ei nähtäsi jatkuvana suorituksena ja kilpailuna, jossa ihmisiä ei jaettaisi voittajiin ja häviäjiin - Vaan jossa ihmiset nähtäisiin ainutlaatuisina, persoonallisina ja koko ihmiskuntaa lahjoillaan rikastuttavina, suuren kokonaisuuden oikealla paikallaan olevina osina.
Pienemmissä ryhmissä ihmiset oppivat helpommin, ja opettajille jää aikaa neuvoa lapsia, joista osalla on erilaisia vaikeuksia erilaisten aineiden kanssa. On mahdotonta pysyä mukana, jos opettaja näkee koko luokan vain harmaana massana, ja silti lapsilta vaaditaan tulosta. Ei ole kestävää inhimillistä kehitystä, jos ihminen jo pienestä pitäen leimataan suoriutujan ja pyrkyrin muottiin. Pienille ihmisille pitäisi opettaa vallan toisenlaisia arvoja.
- Kyläkoulut takaisin, luokkakoot pieniksi ja yksilöllistä persoonallisuuden huomioimista kehiin.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Taas on hyvää tekstiä. Itse opiskelin 32 ihmisen luokassa ja koulukiusattuna oli ajatukset välillä muualla,joten olisin tarvinnu pikkasen lisäinfoa kun "putoaa kärryiltä" Nyt kun äidinkieli ei ole paras mahdollinen jää nettiin kirjottelut välillä vähiin. Työelämässä saa kuulla kettuilua kirjotusvirheistä. Matematiikassa sama homma. Laskinta pitää olla kaivamassa esiin vähän väliä.. yms.. Noh,monet on sanonu,että opettele asiat. Niille vastaukseksi, että sitä tässä tehdään koko ajan. Kirjoittelen paljon enkä välitä kultalusikka hanurissa syntyneistä nipoista :-)
Jopas on älillä vaikea kertoa ajatukset nätisti,kun yleensä tämä aihe tuppaa tuomaan rumia sanoja :-)
Jep. Ihminen oppii paremmin, kun opetetaan ja aikaa löytyy. On paljon helpompi, kun opettaja on siinä vieressä neuvomassa ja varmistaa, että asia todellakin sisäistyy. Kaikki ihmiset voivat oppia, kun vaan resursseja löytyy. Opettajienkin työ olisi paljon helpompaa, kun aikaa löytyisi. On varmaan ahdistavaa, kun yrität saada kaikki oppimaan opetussuunnitelman mukaiset asiat. Ei ole opettajan vika (eikä oppilaan) jos viesti ei mene perille. Tällaisiin asioihin olisi hyvä puuttua ajoissa, ennen kuin vahinko on korjaamaton.
Esimerkiksi matematiikassa ja kielissä, jotka molemmat ovat yleisesti ottaen vaikeammin opittavia aineita, tarvittaisiin enmmän yksilöllistä panostamista oppilaan ja opettejan välillä. Parempi oppia ennemmin kuin myöhemmin, ja vaikka tukiopetusta tarvittaessa järjestettäisiinkin, se ei korvaa onnistumisen iloa, kun pysyy samassa tahdissa kuin muutkin.
- Oppimisen pitäisi olla ilo, eikä pakkopullaa.
Ruotsissa osuuskunnat pyörittävät kyläkouluja
http://www.cooparctic.net/lehti2/pohjoisruotsi.htm
käy lukaseen ja kommentoi.
Niinpä. Länsinaapuri jotenkin onnistuu olemaan aina asekeleen edellämme. Mutta unohdetaan kateus ja uskalletaan itsekin tehdä jotakin päätöksiä ilman, että aina tarvii katsoa mallia Ruotsista.
Vaikka Suomalaiset olivat rohkeita sodissamme, niin pitäisi päästä pikkuhiljaa eroon huonosta kansallisesta itsetunnostamme.
Emme me ole sen huonompia kuin muutkaan. - Mutta minkäs teet, kun sitä aina joka paikassa jauhetaan, päiväkodista asti:
Esim: " Me Suomalaiset emme halua/uskalla puhua julkisesti"
" Mitä muut meistä ajattelevat" jne...
Pitäisi jo pikkuhiljaa löytää paikkamme kansakuntana kansainvälisessä yhteisössä ja rohkeasti olla sellaista porukkaa kuin olemme.
Meillä on luonto, sisu ja muita kansallisia ominaisuuksia, joita ei pidä hävetä, vaan pää pystyssä kulkea muiden joukossa ja olla kansakuntanakin pelkäämättä arvostelua.
Oikeassa olet, vaikkakin vasemmalla. Koululuokkien suureneminen lisää koulukiusaamista, välimatkoja kouluun sekä oppimisongelmia. Nuoria on paljon haastateltu asiasta ja päällimmäiseksi he nostavat asian ettei opettajat ehdi enää yksilöinä ohjaamaan.
Suomi on kyllä kehittänyt hyvin pitkälle viedyn kulttuurin opiskelun taholla. Koska kilpailu työmarkkinoilla on kovaa, on lähes välttämätöntä olla jonkin sortin meriitti, jonka varjolla erottuu muista paikkaa hakevista. Alan kokemus on tietenkin se etu, mikä puhuu paljon puolestaan, mutta työelämäänsä aloittelevalla aikuisella harvemmin sitä löytyy työantajan vakuuttamiseen asti. Koulutuksesta on tullutkin se pelinappula, jolla on kokemuksen rinnalla lähes valuuttamainen ominaisuus työnhaussa. Sinällään tämä on Suomen kansalle eduksi, sillä opiskelu on meille ilmaista. Itse kukin voimme siis panostaa oman tahtomme mukaan opiskeluun ja sen kautta saatavaan etuun työmarkkinoilla.
Varjopuolensa kuitenkin tälläkin on. Suomessa on paljon ylikoulutettua väestöä. Siinä missä ennen maisterin paperin omaava kansalainen teki hyväpalkkaista työtä, saattaa nykyään samalla koulutustason papereilla joutua kilpailemaan perustyöpaikoista (en väitä että näissä perustöissä olisi mitään vikaa). Kiristyvien työmarkkinointien tuoma korkean koulutustason ihannointi on aiheuttanut koulutustason inflaation. Kun väestö ei tahdo saada koulutustasoonsa vastaavaa työtä, päätyvät he hakemaan sitä esimerkiksi ulkomailta. Tämä on sääli sikäli, että ensin Suomi satsaa koulutettavaan henkilöön valtavat summat rahaa, jonka tämä vie sitten ulkomaille.
Tilastojen varjolla voidaan sanoa, että suomalaiset opettajat tekevät työnsä kympin arvoisesti. Pisa-tutkimusten ja OECD-maiden tuottamien tulosten mukaan suomalainen perusopetus takaa erittäin korkeatasoisia tuloksia suhteessa resurssien määrään, joita oppilasta kohden suunnataan. Ei ihme, että suomalaista koulujärjestelmää tutkitaan ja ihmetellään ulkomaita myöden. Suomalaisilla lapsilla kun on erinomaiset tiedolliset valmiudet. Pisan kaltaisilla testeillä on kuitenkin vaarana tuoda markkinatalouden kaltaisen kilpailuelementin koulumaailmaan. Onpa valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa määritelty yhdeksi kasvatukselliseksi päämääräksi yrittäjyys, jossa on tarkoitus ”...luoda pohjaa yrittäjämäisille toimintatavoille (POPS, 40)”. Kerran saavutettu hyvä asema oppimistuloksissa tahdotaan pitää korottamalla opetuksen tavoitteita entisestään. Useimmiten näyttää siltä, että niitä tiukennetaan vieläpä ilman riittäviä lisäresursseja rahoitukselliselta puolelta. Tiukentunut kilpailu johtaakin helposti tilanteeseen, jossa korkeiden tiedollisten valmiuden omaavat kasvavat lapset ja nuoret voivat entistä huonommin. Tästä on ollut nähtävissä jo valitettavan huolestuttavia esimerkkejä viime aikoina.
Mitä tulee tuohon peruskoulun luokkakokoihin, niin niihin on tultava muutos. Tuo Arton mainitsema 32 henkilön luokka on jo liian haastava kenelle tahansa opettajalle. Itsekin tiedän tämän ihan käytännön kokemuksen kautta. Opettajan on mahdotonta antaa riittävän yksilöllistä huomiota oppilaille liian suurissa luokissa. Onneksi kuitenkin taitaa jokaisella puolueella olla yhtenäinen kuva siitä, että tähän asiaan on tultava muutos. Nähtäväksi jää, onko ne puheet vain sitä vaalien alla olevaa sanan helinää. Jotta se ei sellaiseksi jäisi, on teillä tulevilla mahdollisilla valtuuston jäsenillä oltava halua ja konkreettisia suunnitelmia tämän asian korjaamiselle. Miten olette siis aikoneet näihin asioihin vaikuttaa ihan käytännön tasolla?
Yhteiskunnan resursseista on löydyttävä varoja lastemme ja nuortemme tulevaisuuden kehittämiseen. Itse lähtisin siitä, että kokoamme joukon ihmisiä ja ensinnäkin kartoitamme oman kuntamme kohdalta tilanteen. Tämä voidaan tehdä esim. asiantuntijatyönä, joihin sinäkin, Jarkko, varmasti kuulut.
Kasvattajan näkökulmaa ei sovi unohtaa, kun puhutaan kenttätyöstä. Kaikkia asian osaisia pitää kuulla, jotta voimme tehdä yhteenvedon asian tilasta. Myös lapsia ja nuoria pitää kuulla asian tiimoilta.
Kun todellinen tilanne viimein selviää, pitää meidän luoda työryhmä, joka pohtii päänsä puhki paneutuen vain tähän nimenomaiseen asiaan. Ryhmä koostuu useista eri alojen asiantuntijoista ja politiikoista, jotka pyrkivät löytämään helpotusta tilanteeseen, joka nyt on sietämätön.
Uskon, että yhteistyöllä tämäkin kriisi saataisiin purettua, jos tahtoa on. Itseni vaikutuskeinona pitäsin sitä, että pyrkisin kokoamaan tällaisen ryhmän.
- Yksilö ei juurikaan voi vaikuttaa kunnallispolitiikassakaan, mutta yhteistyöllä ja asiantuntijoiden avulla saattaisimme päästä eteenpäin.
Lienet ehdokkaana lievästi vasemmalla olevissa puolueissa? Mikä puolue ja mikä kunta/kaupunki?
Gallupit povaavat demareille hieman heikentyneitä kannatuslukuja? Onko alavire mahdollisesti lähtöisin viime eduskuntavaaleista? Onko ihmiset, jopa ns. duunaritkin kyllästyneet sinunkin Robin Hood kiroituksesi edustamaan probagandaan??? Ei kenenkään asiat parane tässä maassa haukkumalla toisia, edustamasi vastakkain asettelu porvarit-duunarit on keskiajalta, herätys mies!
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 11 kommenttia