I am not a number, i am human being!!!
Citizen: " I am not a number! I am human being! " Athority: " Shut up, Number 3 945 667. Go back to the line!"
Kansakuntamme on numeroja paperilla. Me olemme sielutonta A4 - moskaa, jota pyöritellään byrokratian kylmässä ja alati jauhavassa raskaiden koneistojen rattaissa. Tällainen peli kannustaa ihmsiä suorituskeskeisyyteen ja kilpailuhenkisyyteen. Otetaan esimerkiksi tuo alun vuoropuhelu. Mitä jos:
Kehitettäisiin sellaista yhteiskuntaa, että jaetaan ihmisille numerot. Kullekin yksilölle jaetaan omat numerot taloudellisen ja yhteiskunnallisen pärjäämisen perusteella. Rikkain tai vaikutusvaltaisin henkilö saa numeron 1. Toisiksi menestynein saa numeron 2. Ja niin edelleen. Saisimme aikaan vapaata kilpailua ja ihmisten todelliset kyvyt tulisivat esiin. Viimeinen ja vähiten onnistunein Suomalainen saisi sitten numeron 5.000 000 ja risat. Unohdetaan etu- ja sukunimet.Ollaan kaikki numeroita. Kun tekisimme näin, olisi kullakin yksilöllä tasavaertaiset mahdollisuudet pyrkiä numero ykköseksi, omilla teoillaan. Kukin voisi pyrkiä voittajaksi, numero ykköseksi.
-No toivottavasti ei ihan.
Parempi olisikin vähentää lukujen ja numeroiden mekitystä, ja ottaa käyttöön yleisinhimillinen, eettinen näkökulma. Esimerkiksi koulutuslaitoksissa luovuttaisiin kokonaan numeroilla arvioinnista. Kun olet suorittanut jonkin koulutuksen, koulun tai kurssin, saat merkinnän -Suoritettu.
Jotkut valmistuisivat nopeammin, toiset hitaammin. Mutta kun näillä papereilla sitten haettaisiin töitä, olisi kunkin saman tutkinnon suorittanut yksilö samassa asemassa työnhakua ajatellen. Persoonallisuus ja työnantajan ja tekijän henkilökohtainen kemia merkitsisivät enemmän, sekä se mitä ihmisestä päällepäin näkyy, ei se mitä numeroita on hänen papereihinsa kirjattu. Koska kaikki, jotka ovat työelämässä mukana olleet, ovat varmaankin huomanneet, että paras tekijä ei välttämättä ole se, jonka papereissa on suurempia numeroita.
- Järjenkäyttö sallittua.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Jotkut valmistuisivat nopeammin, toiset hitaammin." mitä toimia olisit Sastamalan kunnanvaltuutettuna tekemässä auttaaksesi opettajia jaksamaan ja selviytymään työstään hajanaisessa luokka- ja tuntijärjestelmässä jonka ehdottamasi järjestelmä toisi mukanaan? Miten tukisit nuoria kehittymään henkisesti tasapainoisesti koulunkäynnin aikana? Ehdottamasi järjestelmä johtaisi käsittääkseni tilanteeseen jossa yhtenäisiä, yhteisöllisyyttä tukevia ryhmiä ei muodostuisi, vaan nopeat vaihtaisivat luokka-astetta nopeasti, hitaat hitaasti ja koko ajan kasvot ympärillä vaihtuisi. Miten huolehtisit, että työnantajat eivät palkkaisi pelkästään sileäkasvoisia nuoria hyviin töihin ja jättäisi vanhempaa hakijaa huonompaan työhön, olisihan nuorempi mutta samanlaisen "suoritettu" leiman paperiinsa saanut hakija toki elävä esimerkki siitä, että on kyennyt suoriutumaan samoista tehtävistä nopeammin kuin iäkkäämpi työhönpyrkijä lajikumppaninsa.
Tulisikohan järjestelmästäsi kuitenkin Darwinin ja Orwellin kamppailu?
Vapaa kilpailu - on siitä ovela juttu, että yritystoiminnassa, etenkin vähän isommassa yritystoiminnassa ns. kokonaan vapaa kilpailu ei voi toimia.
Yritystoimintahan on yhteistoimintaa.
Hyvä ja menestyvä yritys syntyy vasta siitä, kun ihmiset osaavat tehdä hyvää yhteistoimintaa.
Jos yrityksessä ihmiset kilpailevat verisesti toistensa kanssa ja pitäisivät ideansa salaisuuksina toisiaan vastaan kilpaillessaan, niin eihän sellainen yritys voi mitenkään menestyä kilpaillulla markkinoilla.
Menestyvä yritys tarvitsee nimenomaan yhteistoimintaa ja sellaista palkkioidenjakoa, jossa erilaiset työpanokset pystytään palkitsemaan oikeudenmukaisella tavalla.
Rikkain - numero 1?
Tällainen ajattelutapakin on järjetöntä. Ihmiset ilmeisesti kuvittelevat, että rikkain ihminen on automaattisesti onnellisin, mutta eihän se näin mene lainkaan.
Jos joku tekee vain töitä 16 tuntia päivässä, päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen - sanotaan nyt vaikka 16 ikävuodesta 70 ikävuoteen asti jatkuvasti, niin voiko silloin sanoa, että hänen elämänsä olisi ollut onnellista, vaikka rikkauksia olisikin kertynyt rahasäiliö täyteen tai vaikka kaksi.
Mutta... jos joku on onnellinen juuri näin toimimalla, annetaan hänen olla omalla tavallaan onnellinen. Sitten vanhempana hän on varmasti ainakin hyvinkin onnellinen, kun tämä samainen rahankerääjä saa lahjoittaa kaikki tuhlaamattomat rahavaransa johonkin hyväntekeväisyyteen ennen kuin itse on ehtinyt tuhlata kasasta edes yhtä euroa.
Mutta ei tällainen kaveri minun listassani ole lähelläkään numero ykköstä eikä varmasti monen muunkaan "onnellisuuslistoissa".
Järjenkäyttö sallittua.
Eikö totta?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 3 kommenttia