Valon valtakunta - Eli miten yhdessä rakensimme toimivan utopian

Lähitulevaisuus: Aurinko paistaa, taivas on selkeä. Ilmastonmuutoksen aiheuttamaan kärimykseen on puututtu ajoissa, se on pysäytetty. Öljystä on luovuttu, ja kulkupelimme toimivat lähinnä sähköllä. Viheralueet kukoistavat, kaupungit on rakennettu täyteen puistoja. Laatikkomaisesta kerrostalorakentamisesta on luovuttu.

Koulutusjärjestelmässämme on alettu ottaa yksilöllisyys huomioon, turhasta byrokratiasta on luovuttu. Asiat ovat helpoja, toimivia ja yksinkertaisia. Turhaa paperityötä on vähennetty, ja oikeat ihmiset työskentelevät oikeilla paikoilla. Se korjaa, joka osaa, se kirjoittaa, joka osaa. Rakentaja rakentaa, taitava puutarhuri huoltaa puutarhaa. Yhteiskunta välittää oikeasti ihmisestä, ja ketään ei jätetä yksin.

Rikollisuus on vähentynyt hyvinvoinnin lisääntyessä, kaikki ovat saaneet reilun mahdollisuuden koulutukseen, tyydyttävään työhön ja opiskelu ja itsensä henkinen kehittäminen on uudella tavalla mahdollista. Kaikkialla vallitsee demokratia, ja ihmiset käyttävät äänioikeuttaan ja valitsevat oikeat henkilöt päättämään yhteisistä asioista. Vapaus ei koske enää vapaata kauppaa ja kilpailua, vaan kilpailun sijaan utopian toimintaperiaatteena on yhteistyö.

On nähty, että riisto ja itsekkyys ovat vain tie tuhoon ja kärsimykseen. Kun kaikki vetävät yhtä köyttä ja tukevat toinen toistaan, harvalla on tarvetta rikollisuuteen tai väkivaltaan. Yhtiöt toimivat yhteistyössä ihmisten kanssa, ja hyödyttävät koko yhteisöä. Koneet palvelevat koko ihmiskuntaa, ei vain harvoja. Koneet ovat palvelijoita. Resursseja jaetaan reilummin, ja sairaita hoidetaan. Alalla kuin alalla työ on kutsumistyötä, sillä jokaisella ihmisellä on omat henkilökohtaiset lahjansa. Kukin yksilö yhdessä rakentaa parempaa yhteiskuntaa lahjojaan parhaalla mahdollisella tavalla iteään ja muita kehittäen.

Koko arvomaailma on muuttunut, ja talouselämä ei ole enää isäntä, vaan se on valjastettu renkinä palvelemaan meitä kaikkia. Vapaus, suvaitsevaisuus, sivistys vallitsevat kaikkialla. Tieto on lisännyt ihmisten tietoisuutta, ja nähdään, että enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy. Olemme kaikki saman kokonaisuuden osia, samaa kollektiivia. Jos jokin osa voi huonosti, se vaikuttaa ennenpitkää jollain tavalla toisiin osiin. Ehjä kokonaisuus on huollettu, ja niin ratas kuin mutteri, pyörä kuin hihnakin ovat erikoistuneet vain erilaisiin tehtäviin, mutta ymmärretään, että kaikki osat muodostavat saman kokonaisuuden. Ratas ei ole hihnaa arvokkaampi.

On ymmärretty, että kolikolla on aina kaksi puolta: Kruuna ja klaava, ja väliin jää vielä kantakin. Tasapainoinen ihminen näkee kummatkin puolet.

Tuskin ihmiskunta on tähänkään suuntaan menossa, mutta mahdollista se toki on. Joskaan ei kaikkein todennäköisintä. Itse valitsemme tiemme, ja inhimillinen kollektiivi koostuu yksilöistä.

Muista vaikuttaa, muista käyttää ääntäsi!